 |
  |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
 | ||||
Aika pyörähtää taaksepäin, ilta hämärtyy, tulet loistavat kievarista. Kievarin pitäjä, ämmä, on pyyhkinyt pöydät
miten kuten, ja saitaan tapaansa laskee lihapaloja tiinun pohjalta. Yksinäisen kievarinemännän elämä ei ole leveää;
onneksi Hämetietä ohi pyyhältävien Ruotsin huovien reestä tipahtaa silloin tällöin koreja ja arkkuja, jotka ovat
matkalla Hämeen linnaan herrojen pöytiin. No jaa, tipahtaa siitä reestä joskus se huovikin, ja vetojuhtakin kirpoaa
aisoistaan...Aika laahaa hitaasti täällä syrjäkylillä. Maailmalla lahden toisella puolella puhutaan uusista asioista, Kiesuksista ja haarukoista ja sen sellaisista, mutta ämmän pöydässä syödään vielä sormin ja oluttippa viedään pyhälle puulle. Palvattu liha tuoksuu, hunaja tirisee pannulla, iloiset äänet ja tyytyväiset röyhtäykset rikkovat muinaista hiljaisuutta.
| ||||
